Ilai Elias Lehto (s. 1988) löytää materiaaleja teoksiin kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Lehto saa myös materiaaleja lahjoituksena, ja monet ovatkin lahjoittaneet hänelle omia kaapin perälle käyttämättöminä unohtuneita tavaroitaan. Erilaisia esineitä voi tulla vastaan melkein mistä vaan.
“Katuojastakin olen tehnyt joskus yllättäviä löytöjä. Ihmiset hukkaavat esineitä, kuten yksinäisiä hanskoja, ja näitä hukattuja löytöesineitä löytyy pitkin vuotta.”
Lehto ei koe olevansa taitava käsityöihminen, mutta häntä ovat aina puhutelleet pehmeät materiaalit ja käyttötekstiilit. Perinteiset kuvanveistotekniikat ja vakavahenkisyys eivät taiteilijaa innosta, vaan hän on kiinnostunut ohimenevistä arkisista ilmiöistä, joissa taide sekoittuu roskan ja arkisten esineiden sekaan.
“En valitse materiaaleja, vaan materiaalit valitsevat minut. Kaikenlainen pehmeä, pörröinen ja karvainen viehättää. Minua on puhutellut aina pehmeät materiaalit ja käyttötekstiilit: vaatteet, pehmoeläimet, pakkausmateriaalit, jäte, roska, pahvilaatikot, tiskirätit ja kalsarit. Kaikki mahdollinen, joka on päivittäin läsnä, mutta mille annetaan lopuksi tosi vähän arvoa.”
Lehto työstää teoksiaan moninaisin käsityötekniikoin. Villahuovutusta hän on tehnyt jo yli 10 vuoden ajan. Ristipistot ovat tulleet mukaan vasta viime vuosina, ja nekin omalla säväyksellään.
“Villahuovutus on anteeksiantava tekniikka. Se antaa luvan epäonnistua ja sillä voi suoraan tehdä tekstiilistä veistomaisia kokonaisuuksia. Uusin tekniikka, johon olen tykästynyt on ristipistot. Minua viehättää pikseligrafiikka ja retropelien estetiikka. Toteutan ristipistoja niin, että ensin tietokoneella työstän jonkun kuvan pikseligrafiikkamuotoon ja sitten sitä seuraillen alan toteuttamaan ristipistoa kankaalla. Eli niistä tulee pikseligrafiikan toisintoja fyysisessä muodossa.”
Myös sanataide on Lehdon sydäntä lähellä. Hän kirjoittaa runoja ja leikittelee sanoilla myös teoksia nimetessään.
“Tykkään ajatella, että kaikki taide on samaa alkulähdettä ja juurta. Teosten nimet ovat erittäin tärkeitä ja monesti minun teoksissa saattaa olla sanaleikkejä ja huumoria.”
Inspiraatiota Lehto hakee materiaaleista, arkisista esineistä ja ilmiöistä sekä kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa. Esineiden kanssa työskentely on saanut pohtimaan myös ihmisten suhdetta tavaroihin.
“Minua kiinnostaa, miten peilaamme omaa identiteettiä esineisiin. Markkinavetoisessa yhteiskuntajärjestelmässä kaikille on annettu valmiina kuluttajaidentiteetti ja siinä tavallaan hyväksikäytetään ihmisten luontaista tapaa peilata itseään esineisiin ja toisiimme sekä antaa tavaroille merkityksiä, arvoja, hierarkioita ja kategorioita. Mainostamalla, trendeillä ja ilmiöillä luodaan tarpeita, joita meillä ei välttämättä ollut. Ihmisille myydään luksusta ja roinaa.”
Ilai Elias Lehdon yksityisnäyttely kasvaa taiteilijan työhuoneelta leikkikentän laitojen yli ja valtaa Kimmo Pyykkö -taidemuseon 20.9.2025–11.1.2026.
Kuvat otettu Takahuhdin Taidekeskuksessa. Kuvaaja: Tiia Ennala.
Ole hyvä ja täytä alla oleva lomake liittyäksesi postituslistalle. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.
© 2019 Kangasala-talo Rekisteriseloste
