Taidemuseon kokoelma

Professori Kimmo Pyykkö, Kangasalan kaupunki ja Kangasala-talo Oy allekirjoittivat 5.3.2019 lahjakirjan, jolla professori Pyykkö lahjoitti Kangasala-talo Oy:lle Kimmo Pyykkö -taidemuseon nykyisen pysyvän näyttelyn Pitkän matkan ateljeen kaiken aineiston ja näyttelyssä esillä olevat taideteokset. Samalla teokset siirtyivät Kimmo Pyykkö -taidemuseon hallintaan ja hoitoon.

Kangasala-talon avaamisen yhteydessä lahjoitetut kolme teosta siirtyivät myös Kangasalan kaupungilta Kangasala-talo Oy:lle, lisäksi Kangasalan kaupungin aiemmin hankkima, Kangasala-talon edessä oleva Dialogi-veistos siirtyi Kangasala-talo Oy:lle.

Lisäksi professori Pyykön kanssa on laadittu uusi deponointisopimus, joka taideteoksillaan osaltaan täydentää lahjoitettua kokoelmaa. Teokset kattavat aikajakson 1960-luvun alkuvuosista aina 2010-luvun puoliväliin.

Pitkän matkan ateljee

Pitkän matkan ateljee -näyttelyyn sisältyy noin 300 esinettä ja yhteensä noin 200 taideteosta. Taideteoksista osa on Kimmo Pyykön aikalaistaiteilijoiden pienikokoisia teoksia. Lisäksi aineisto sisältää toistaiseksi luetteloimatonta digitoitua aineistoa. Asiakirjoja, lehtileikkeitä, videoita ja valokuvia. Kimmo Pyykkö täydentää lahjoituskokoelmaa seuraavien kahden vuoden ajan mm. asiakirjoilla ja kokoelman teoksia koskevalla tietovarannolla.

Kokoelman alkuvaiheet

Kimmo Pyykkö -taidemuseon ensimmäiset neljä toimintavuotta museon ainoana taidekokoelmana oli deponointikokoelma. Professori Kimmo Pyykön ja Kangasalan kunnan välillä oli vuonna 2012 allekirjoitettu sopimus, jonka nojalla Pyykkö talletti museoon taideteoksiaan ja muuta aineistoa. Tämän kokoelman ympärille museota alettiin suunnitella ja rakentaa. Kimmo Pyykkö -taidemuseo avautui yleisölle 1.2.2015. Kimmo Pyykkö kokosi deponointikokoelmasta museon kolmanteen kerrokseen pysyvän Pitkän matkan ateljee -näyttelyn yhdessä arkkitehti Jouni Kaipian kanssa. Näyttely on pysynyt lähes samansisältöisenä museon avaamisesta alkaen.

Kimmo Pyykön tuotannon kaudet taidemuseon kokoelmassa

Kimmo Pyykön tuotanto jakautuu selkeisiin kausiin käytettyjen materiaalien perusteella. Pronssi on kuvanveiston vanha, pitkään käytössä ollut materiaali. Pyyköllä pronssi on ollut käytössä koko uran ajan. Muut materiaalit ovat seuranneet toisiaan noin kymmenen vuoden jaksoissa. 1960-luvun alussa Kimmo Pyykkö maalasi ahkerasti ja teki veistoksia pronssista.

Vuonna 1968 hänelle myönnettiin Kritiikin kannukset tunnustuksena nuoren taiteilija läpimurrosta: Pyykkö oli löytänyt materiaalikseen romuraudan ja työsti siitä hitsaamalla omannäköistään taidetta. Romurautakauden merkkiteoksia on mm. Pakolainen, jossa jaloin varustettu lentopommi juoksee pakoon maailman julmuutta. Teos kuuluu Sara Hildénin taidemuseon kokoelmiin. Kimmo Pyykkö on yksi Saran pojista, joiden lukuisia teoksia päätyi mesenaatin kokoelmiin.

Jo romurautakaudella Kimmo Pyykkö osoittautui keräilijäksi ja kierrättäjäksi. Kun hän löysi materiaalikseen romutetut lentokoneet, teosten koko kasvoi ja ne saivat muotoihinsa selkeyttä ja monumentaalisuutta.

1970-luvun puolivälissä Kimmo Pyykkö valoi veistoksensa alumiiniin. Tuon ajan teoksia värittää Pyykön omalaatuinen surrealismi, teoksissa on huonekaluja, lepotuoleilla loikoilevia naishahmoja ja pöydille jääneitä esineitä, kuin aikaisempien vuosisatojen asetelmamaalauksissa.

Kimmo Pyykön materiaaliksi valikoitui myös puu, afrikkalainen kova bongossi ja kotimainen tervaleppä. Bongossi-materiaali löytyi purkutuomion saaneen laivan sisäosista ja näistä teoksista muodostui Pyykön tuotannossa monumentaalinen ja samalla puumateriaalia kunnioittava kautensa. Tervalepän myötä Kimmo Pyykön taiteeseen tuli vahva, hänelle ominainen väri, pyykönsininen, joka näkyy yhä 2010-luvun reliefeissäkin.

Oman kokonaisuutensa Kimmo Pyykön tuotannossa muodostaa ns. Presidenttikokoelma, joka sisältää valtaan ja presidentti-instituutioon liittyviä teemoja. Ajallisesti kokoelma kattaa ajanjakson J.K. Paasikivestä aina Tarja Haloseen saakka. Kokonaisuus koostuu lähinnä mitaleista ja reliefeistä.