Teemu Luoto: Kahdet kasvot (2018). Kuva: Tiia Ennala
Yli kuuden vuosikymmenen ajan keramiikkataiteilija Teemu Luoto (s. 1941), ja hänen vuonna 1971 luomansa Kuhmalahden Taidepappila ovat olleet ainutlaatuinen osa Pirkanmaan kulttuurihistoriaa. Teemu Luodon monet kasvot on retrospektiivinen näyttely, joka tuo Kimmo Pyykkö -taidemuseoon esille Teemu Luodon moniulotteisen tuotannon. Näyttelyn on kuratoinut Aaron Helo.
Luoto tunnetaan erityisesti eläinhahmoihin pohjautuvista keramiikkateoksistaan, naamioista sekä kehollisuutta ja aistillisuutta tutkivista veistoksistaan. Eläimet ovat olleet hänelle kaikkein läheisin aihe. Hän on lähestynyt muitakin aihepiirejä usein juuri eläinten kautta. Toisinaan teoksissa näkyy vivahteita satuolennoista, ja eläinhahmot toimivat välillä myös queerin itseilmaisun välineenä. Näyttely tarkastelee Luodon taidetta myös kehollisuuden, intiimiyden ja seksuaalisuuden näkökulmasta – aiheita, joita hän on käsitellyt pelottomasti aikana, jolloin niiden esittäminen taiteessa on ollut marginaalissa tai jopa torjuttua.
Vaikka Luodon tuotannossa esiintyy myös rohkeampia, homoeroottissävytteisiä teoksia, näyttelyn kokonaisuus esittelee ennen kaikkea hänen monipuolista ja elämänmyönteistä ilmaisuaan eri vuosikymmeniltä. Eroottiset teokset on esillepanossa sijoitettu omaan, rajattuun tilaansa, joka tarjoaa rauhallisen ja harkitun ympäristön niiden tarkastelulle. Näyttelyä rikastuttaa myös käyttökeramiikka ja laaja otos kuolinnaamiotekniikalla toteutettuja naamioita. Naamioiden katse on intensiivinen, välillä puolestaan salaperäinen ja tuntematon, sisältäen aina tarinallisia aineksia ja symboliikkaa.
Teemu Luodon teoksissa – kuten hänen persoonassaan – on lämmintä huumoria, ja se välittyy hänen tuotannossaan kautta linjan. Luodon suhde teoksiinsa on hyvin läheinen: hän muovaa savea keskittyneesti, rakentaa veistoksilleen luonteen, identiteetin ja elämän. Hänen keramiikkataiteensa kieli on välillä tarkoituksellisen rouheaa, mutta toisaalta myös saven olemuksen pehmeys välittyy lopputuloksesta.
Kuhmalahden Taidepappila, joka kuntaliitosten jälkeen sijaitsee nyt Kangasalla, on erottamaton osa Teemu Luodon elämää ja taiteellista perintöä. Sen tulevaisuutta turvaa vuonna 2025 rekisteröity Teemu Luoto taidesäätiö. Näyttelyyn on sisällytetty esineistöä ja teoksia Taidepappilan ympäristöstä, ja ne tuovat oman persoonallisen lisänsä näyttelyn tarinaan.
Emmi Kallio: Only One Way to Be Free / Vapautensa vanki (2025, akryyli kankaalle, 100 x 120 cm). Kuva: Liisa Mäkinen
Emmi Kallion näyttely Kimmo Pyykkö -taidemuseossa on ainutkertainen kokonaisuus, joka sisältää suuren paikkasidonnaisen seinämaalauksen, installaatiomaisesti ripustettuja uusia akryylimaalauksia sekä paperipohjaisten teosten kokonaisuuden, joka koostuu sekä grafiikasta että luonnoksista. Kokonaisuudelle luo kontekstia takautuva valikoima muutaman viimeisen vuoden näyttelyiden teoksista. Näyttelyn on kuratoinut Veikko Halmetoja.
Emmi Kallio on kuvataiteilija, jonka maalaukset näyttävät ensisilmäyksellä edustavan abstraktia ekspressionismia. Vähitellen teoksista alkaa löytyä esittäviä elementtejä, tarinan päitä ja tunnistettavia yksityiskohtia. Vaikka Kallio ei edusta puhtaasti abstraktia ekspressionismia, sukulaisuus on tyylisuuntaan ilmeistä. Hän maalaa koko kehollaan. Taiteilijan liike ja fyysiset ulottuvuudet näkyvät maalauksissa. Rajut siveltimenvedot, pursuava maali ja hehkuvat väripinnat tekevät kokonaisuudesta rikkaan ja herkullisen.
Näyttelyn nimi Myrsky on kuin tiivistelmä Emmi Kallion teosten teemoista. Kallio on viime vuosina maalannut paljon suuria tunteita, kuten oopperan kautta tarkasteltua rakkautta. Äärimmäisyydet kiehtovat häntä. Kallio kirjoittaa, että ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat sään ääri-ilmiöt pelottavat: ”Ilmassa on jotain pahaenteistä, kirjaimellisesti. Kun sataa, sataa liian paljon, jotta se tuntuisi normaalilta. Kun vuodenaika vaihtuu, se vaihtuu liian aikaisin, liian myöhään tai liian nopeasti. Auringon lämmössä on outo polte ja hellejakso ajoittuu hetkeen, jolloin sisäinen kello käskee jo pukeutumaan villapaitaan. Jotain on pahalla tavalla pielessä. Kaikki muuttuu, kaikki menee oudoksi.”
Myrsky on konkretian lisäksi metafora tunnekuohuille, elämän kriiseille, luovuudelle ja yhteiskunnallisille mullistuksille. Toisaalta se voi symboloida uudistusta ja puhdistumista – vanhan pois huuhtomista ja uuden alkua. Näyttelyn teemoja voi lukea myös William Shakespearen samannimisen näytelmän kautta. Kallio käsittelee illuusion ja todellisuuden suhdetta, manipulaation voimaa, valtaa ja vallankäyttöä. Samat teemat ovat läsnä hänen aiemmissa ooppera-aiheisissa maalauksissaan.
Emmi Kallio on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereella. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä Helsingissä. Hänen teoksiaan on nähty Pirkanmaalla muun muassa Galleria Saskiassa, Galleria Rajatilassa ja Finlayson Art Arean kesänäyttelyssä sekä Mäntän kuvataideviikoilla.
Teemu Luodon monet kasvot -näyttelyn kuraattori Aaron Helo. Emmi Kallio: Myrsky -näyttelyn kuraattori Veikko Halmetoja.
Yhteydenotot Museolehtori-tiedottaja Julia Väisänen 0407730196 taidemuseo@kangasala-talo.fi
Ole hyvä ja täytä alla oleva lomake liittyäksesi postituslistalle. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.
© 2019 Kangasala-talo Rekisteriseloste
