Muotoilija Ritva-Liisa Pohjalaisen juhlanäyttely Kauneuden kosketus ja valokuvataiteilija Marja Pirilän yksityisnäyttely Valo & pimeys ovat esillä Kimmo Pyykkö -taidemuseossa vuonna 2027

Kauneuden kosketus – muotoilija Ritva-Liisa Pohjalaisen juhlanäyttely

Kimmo Pyykkö -taidemuseon laaja yhteisnäyttely kuljettaa katsojansa huimalle aikamatkalle, joka avaa pysäyttävällä tavalla suomalaisen muotoilun ainutlaatuisuutta, monipuolisuutta – ja kauneutta. Runsas kokonaisuus sisältää näyttäviä taidelasiteoksia, hopeakoruja, uniikkeja iltapukuja, pienoismalleja, ryijyjä, keramiikkaa sekä teräsveistoksia.

Taidemuseon ensimmäisessä kerroksessa voi palata vaatemuotoilun kulta-aikaan 1970-luvulta lähtien, jolloin suomalaiset asut komeilivat myös kansainvälisillä catwalkeilla ja kansainvälisten muotijulkaisujen sivuilla. Näyttelyn asuissa sekä sadoissa kuvissa ja piirroksissa heräävät henkiin takavuosien mahtimerkit kuten Piretta, Silo, Kestilä, Finn Flare ja P.T.A. ja Ril´s-designermallisto, joita täydentävät Linnan juhlissa nähdyt uniikkipuvut sekä kutsukilpailuvoiton tuloksena syntyneet Finnairin henkilökunnan palveluasut.

On hämmästyttävää, että jokaisen teoksen ja piirroksen takana on yksi tekijä, lasitaiteilija-muotoilija Ritva-Liisa Pohjalainen. Näyttely onkin vaikuttava läpileikkaus Pohjalaisen 50-vuotisesta urasta. Vanhimmat teokset ovat vuodelta 1974, jolloin Pohjalainen valmistui muotitaiteilijaksi Taideteollisesta korkeakoulusta.

Näyttely kertoo Pohjalaisen uudistumiskyvystä ja ahkeruudesta. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli kaikissa maamme johtavissa vaatetusalan yrityksissä ja teki yksin PTA:n suunnittelijana yhdeksän vuoden aikana 2 500 naisten vaatemallia. Pohjalainen laskeekin, että kun mukaan otetaan Ril’s-nimikkomerkkinsä asut, hänen suunnittelemansa mallistot ovat olleet suomalaisnaisten ostetuimpia vaatteita. Kauppa kävi ulkomaillakin: ”Muistan onnen tunteen takavuosilta, kun Tukholmassakin lähes joka toinen vastaantulija näytti pukeutuneen suunnittelemaani maihariin”, Pohjalainen hymyillen kertaa uraansa.

Sittemmin Pohjalainen valmistui lasi- ja keramiikkamuotoilijaksi ja perehtyi jalometalleihin. Naisten asukokonaisuudet vaihtuivat taidelasiin, keramiikkaan ja hopeakoruihin. Osa lasiteoksista on syntynyt Italian Muranossa yhteistyössä maailmankuulujen lasinpuhaltajien kanssa. Syksyllä 2024 Pohjalainen yllätti yleisönsä jälleen tuomalla Habitareen suunnittelemansa terästeokset.

Taidemuseon toiseen kerrokseen tulevat kahtena viime vuosikymmenenä valmistuneet teokset, joista uusimpia ovat lasi-teräsveistokset. ”Kohde muuttuu, mutta luovuus säilyy. Se virtaa materiaalista toiseen. Jokainen uusi materiaali opettaa uutta ja luo pohjaa uusille ideoille ja teoksille”, hän kertoo ja toteaa, että jokaisen teoksen takana – materiaalista huolimatta – on aina pitkällinen, joskus vaikeakin suunnittelutyö.

Pohjalaisella on ollut onni löytää teoksilleen taitavat toteuttajat. Uniikit taidelasiteokset vaativat jopa seitsemän puhaltajan yhtäaikaisen työn. Myös teräsveistosten takana on valtavasti teknistä työtä ja lukuisia käsityövaiheita.

Vaikka materiaali on vaihtunut, tunnistettava minimalistinen tyyli on kulkenut mukana koko uran ajan. Muotokieli kumpuaa Pohjalaisen lapsuusmaisemista, merenrannasta Pohjois-Pohjanmaan Raahesta. Kallioiden pyöreys, sileäksi hioutuneet kivet, väreilevä laine, taipuisat kaislat ja metsän antimet – näiden muodot ovat löydettävissä niin hulmuavassa kankaassa kuin ilmavaksi taipuneessa teräksessä.

Pohjalaisen juhlanäyttely on Kimmo Pyykkö -taidemuseon vuoden 2027 avausnäyttely. ”Olemme ylpeitä siitä, että saamme tuoda esille näin näyttävästi ja kattavasti Ritva-Liisa Pohjalaisen huikean uran”, museonjohtaja Nina Koskinen kiittää.

Pohjalainen on saanut työstään tunnustuksena muun muassa Kaj Franck -muotoilupalkinnon 2004 ja Kultaisen vaatepuun 1998 sekä Itä-Suomen yliopiston kunniatohtorin arvon 2010.

Kauneuden kosketus – muotoilija Ritva-Liisa Pohjalaisen juhlanäyttely on esillä Kimmo Pyykkö -taidemuseon 1. ja 2. kerroksissa 30.1.–23.5.2027.

Marja Pirilä – Valo & pimeys

Valo on valokuvataiteilija Marja Pirilän tuotannon ydin, kuin kivijalka, jolle hän on rakentanut laajan taiteellisen tuotantonsa yli kolmen vuosikymmenen aikana. ”Valokuvaamisessa minua kiehtoo loputtomasti aineettoman valon törmäys aineelliseen. Sitä sekä valon ja pimeyden vuoropuhelua olen kuvannut camera obscuran pimeydessä.”

Näyttelykokonaisuus punoo yhteen eriaikaisia ja eri menetelmin tehtyjä teossarjoja, jotka pohtivat suhdettamme ympäristöön. Sen keskiössä on ikiaikainen camera obscura -ilmiö, joka vie valokuvauksen juurille, kuvan syntyyn. Camera obscura -sarjoja kuvatessaan Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa sekä Aasiassa Pirilä on muuttanut ihmisten huoneita ja suuria rakennuksia camera obscuroiksi, jolloin huoneiden sisä- ja ulkotilat sulautuvat toisiinsa.

Pirilän työ camera obscura -menetelmän parissa sai alkunsa Sisätila/ulkotila -sarjasta vuonna 1996. ”Oivalsin, että camera obscuraksi muuttamassani huoneessa voisin yhdellä valotuksella tallentaa samaan kuvaan niin ihmisen kuin huoneen sisätilan ja ikkunasta avautuvan maiseman – miten kokonaisvaltainen menetelmä ihmisen fyysisen ja mentaalisen elinpiirin kuvaamiseksi!” Kun pimeisiin huoneisiin heijastuvat kuvajaiset peittävät alleen myös ihmiset, he näyttävät sulautuvan osaksi ympäristöään. Juuri tämän kokemuksen Pirilä haluaa kuvillaan välittää: emme ole ympäristöstämme erillisiä, vaan osa sen luonnetta ja luontoa.

Valokuvasarjojen rinnalla näyttelyssä on kolmiulotteisia, camera obscura -ilmiötä hyödyntäviä ja havainnollistavia teoksia. ”Jakaakseni reaaliaikaisesti tämän elävän valoilmiön, johon valokuvaukseni perustuu ja jonka kauneus ja yllätyksellisyys lumoavat minut yhä uudelleen, aloin suunnitella veistosmaisia camera obscura -teoksia.” Monilinssisten teosten sisään ympäröivä maailma piirtyy ylösalaisina, koko ajan muuttuvina ja lomittuvina heijastuksina haastaen näkemään ympäristön uudella tavalla. Teokset on toteutettu yhdessä valokuvataiteilija Petri Nuutisen kanssa.

Hitaan camera obscura -työskentelyn lomassa syntyneen Valopäiväkirjat-sarjan kuvissa valon näyttämöinä ovat olleet tyhjien muistikirjojen valkoiset sivut. Niille Pirilä tallensi ajatuksiaan valon avulla kurkottaen johonkin, minne sanat eivät yltäneet. Valokuvien lisäksi sarjaa laajentaa videoinstallaatio Light Notes (2025), joka on päiväkirja valosta ja läsnäolosta – arjen keskelle laskeutuneita meditatiivisia hetkiä, henkireikiä ja onnen lähteitä.

Näyttelykokonaisuuteen kuuluu muusikko Tapani Rinteen äänimaisema.

Valokuvataiteilija Marja Pirilä (s. 1957) valmistui vuonna 1986 valokuvaajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) sekä biologiksi Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta (FM). Pirilän teoksia on ollut esillä vuodesta 1987 lähtien yksityis- ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla Suomea, Eurooppaa, Aasiaa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa, ja hän on tehnyt kolme laajaa retrospektiivistä näyttelyä ja kirjaa vuosina 2014, 2024 ja 2026. Työstään harvinaisen camera obscura -menetelmän kehittämisestä ja sen luovasta käytöstä Pirilä on saanut mm. valokuvataiteen valtionpalkinnon (2000), Pirkanmaan taidepalkinnon (2010) ja Alfred Kordelinin palkinnon (2020). Hänen teoksiaan kuuluu mm. Suomen ja Tokion valokuvataiteen museoiden, Serlachius-museoiden, Saastamoisen säätiön, Wihurin rahaston, Suomen valtion ja HUSin kokoelmiin. Kolmekielinen CAMERA OBSCURA valo & pimeys on Pirilän kahdeksas ja uusin valokuvakirja.

Marja Pirilä – Valo & pimeys -näyttely on esillä Kimmo Pyykkö -taidemuseon 1. ja 2. kerroksissa 12.6.2027–9.1.2028.