Kimmo Pyykkö: Napoleon, 1968, rauta. Omistaja Maire Gullichsenin taidesäätiö. Kuva: Porin taidemuseo
“Pyyköstä ja raudasta kuullaan vielä” kirjoitti Aamulehti vuonna 1967. Tämä oli vuosi, jolloin Kangasalan Korvenperällä kasvanut, sittemmin pääkaupunkiin muuttanut nuori Pyykkö piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Helsingissä Galerie Artekissa. Arvostelumenestykseksi muodostunut debyyttinäyttely sysäsi Pyykön uran nousuun herättäen suomalaisen taidemaailman, median ja suuren yleisön kiinnostuksen. Jo edellisenä vuonna 1966 oli Pyykölle myönnetty Valtion taidepalkinto, joita sittemmin seurasi useita, kuten muitakin palkintoja ja tunnustuksia niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.
Rautakautta eli Pyykön kuvanveiston 1960-lukua leimasi rohkea ja kokeileva uusiomateriaalien käyttö. Rauta ja nimenomaan romuttamoilta löydetyt ja tarkasti valikoidut rautakappaleet hitsautuivat Pyykön työhuoneella luoviksi ja taidokkaasti toteutetuiksi teoksiksi. Lähes välittömästi tuli nuorelle Pyykölle pakottava tarve valaa figuureja ja osia figuureista nimenomaan rautaan osaksi valmismateriaalia. “Teosten teemat, ideat ja elämänkohtalot vaativat kontrastisuutta ja veistokset realismia ja tunnistettavuutta” Pyykkö luonnehtii.
Uusi Suomi julkaisi niin ikään vuoden 1967 debyyttinäyttelystä ylistävän kritiikin, jossa E.J. Vehmas kuvaa näkemäänsä seuraavasti:
“Ei ole helppo luonnehtia Pyykön ominaislaatua eikä myöskään sijoittaa häntä vanhoihin kategorioihin niin kuin realismiin, romantiikkaan tai surrealismiin, koska hän tuntuu edustavan niitä kaikkia. Hänen luova mielikuvituksensa liikkuu vapaasti omia ratojaan. Yleisenä piirteenä on kuitenkin inhimillinen lämpö ja vahva elämän tuntu, jotka hän saa aikaan muokkaamalla vanhoja koneiden kappaleita ja patinoimalla niitä maalarin taidolla ja aistilla. Tunteen herkkyys ilmenee myös hänen tavassaan rinnastaa ja sommitella keskenään eri aineksia, niin että ne saavat suggestiivista ilmettä. Siinä hän osoittaa varmaa taiteellista vaistoa samoin kuin rakenteen sommittelussa, joka on harkitun tasapainoinen ja mahdollisimman yksinkertainen, niin että ilmaisu selkenee vaikuttavaksi.”
Ekologisuuden, uusiomateriaalien ja kierrättämisen teemat tekevät Pyyköstä yhä uusia katsojia ja sukupolvia ajankohtaisuudellaan puhuttelevan. Matkalla –66 painottuu Pyykön uraauurtavaan rautakauteen, joka aikaansa edellä viitoitti tietä materiaalien luovaan uudelleenkäyttöön kuvanveistossa.
Näyttelyn ensimmäinen kerros on kokonaisuus, installaatio Hiljainen dialogi. Sen seinille muodostuu Pyykön uudempaa tuotantoa edustavasta kymmenestä reliefeistä mystinen tila, jossa kuvastuu teemana lapsuuden ja nuoruuden Korvenperä. Korvenperän luonto, joka hiljaisessa dialogissa kuvastuu, on Pyykön omin sanoin hänen elämänsä ja urbaaninkin tekemisensä sininen sielu. Tilaan muodostuu myös toinen dialogi teosten Napoleon (1968) ja Pieni sotilas (1966) välille. Pyykön teoksista usein välittyvä valtasuhteiden teema hiljenee kaiken jälkeen myös hiljaiseen dialogiin. Toisen kerroksen veistokset keskittyvät Pyykön rautakauden teoksiin ja teemoihin. Esillä on myös Pyyköstä vuonna 2020 tehty haastatteludokumentti Korvanperältä kuvanveistäjäksi (Kimmo Pyykkö -taidemuseo & Harjula Production yhteistuotanto).
Matkalla –66 esittelee teoksia mm. Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmista Porin taidemuseosta, Kansallisgalleriasta/Ateneumin taidemuseosta, Sara Hildénin säätiön kokoelmista, Amos Rexistä, Jeppe Lahtisen kokoelmasta, Kuntsin modernin taiteen museosta, Turun taidemuseosta ja Taidesäätiö Merita sr:n kokoelmasta. Taidemuseon kolmannessa kerroksessa on esillä pysyvä näyttely Pitkän matkan ateljee, joka esittelee Pyykön elämäntyötä ja taiteellisen uran eri kausia.
Taidemuseon avoimet, viikoittain sunnuntaisin klo 13 pidettävät yleisöopastukset alkavat jälleen 7.11.2021. Opastus sisältyy pääsymaksun hintaan, eikä sille ole ennakkoilmoittautumista. Museossa on voimassa vahva maskisuositus.
Matkalla –66 -näyttelyssä on tarjolla ääniopasteita museovieraille. Opasteet avaavat valikoitujen teosten taustaa ja merkityksiä. Ne on käsikirjoittanut kuvanveistoon erikoistunut dosentti Liisa Lindgren, eduskunnan intendentti.
Δ
© 2019 Kangasala-talo Rekisteriseloste